Puolangan koululaitoksen historiaa
-9.2.2005 12:35:37-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 12.8.1998.

1600-luvulta alkaen luterilainen kirkko oli laitos, joka toimi käytännön elämässä kansan ainoana opinantajana. Jo seurakunnan pappi saarnoineen oli kansan opettaja. Vuosisadan lopulla vakiintuivat lukukinkerit tarkistamaan lukutaitoa ja sen tasoa.
Puolankalaisillekin keskeisiä kirkon järjestämiä opetusmuotoja olivat 1700-luvulla kinkerit ja rippikoulu. Seuraavalla vuosisadalla oli jo mahdollisuus päästä kiertokouluun, joka säilyi tärkeimpänä opetuksen antajana aina oppivelvollisuuden voimaan saattamiseen saakka 1920-luvulla.
Puolanka itsenäistyi omaksi kunnakseen ja seurakunnakseen vuonna 1867. 1870-luvun puolivälissä virisi keskustelu mahdollisuuksista kansakoulun saamiseksi vasta itsenäistyneeseen kuntaan. Useat olivat sitä mieltä, että kansakoulu oli tarpeellinen. Nälkävuosien jälkeisessä ahdingossa syntyi epätietoisuutta siinä, kuinka koulu rahoitettaisiin.
Läänin kuvernööri vauhditti pitäjäläisiä kiirehtimään koulun perustamista. 1881 nimettiinkin komitea tutkimaan käytännön mahdollisuuksia saada kuntaan oma kansakoulu. Vuotta myöhemmin kansakoulukomitea esitti kuntakokoukselle, että kansakoulu perustettaisiin Puolangalle, kunhan viinaverorahoja olisi kertynyt tarpeeksi. Kuntakokous asettui kuitenkin eri kannalle. Sen mielestä kansakoulu ei harvaan asutussa pitäjässä olisi hyödyttänyt kuin kylää, johon se olisi perustettu. Syrjäkylän lapsilla ei olisi koulunkäymisen mahdollisuuksia jo pelkästään siksi, ettei kirkonkylältä olisi löytynyt tarpeeksi majoituspaikkoja.

Kansakoulu kirkonkylään
Kuvernööri kiirehti puolankalaisia kiertokirjeillään kääntymään lopultakin suopeiksi kansakoulun perustamiselle. Kuntakokous harasi asiaa vastaan vielä 1892, sillä kuntalaisia rasittivat kirkon korjauskulut sekä velat kruunun lainajyvästölle.
Vuoteen 1894 tultaessa kuntakokous katsoi viimeinkin ajan olevan kypsän kansakoulun perustamiseksi Puolangalle. Koululle valittiin johtokunta sekä yksi miesopettaja.
Kirkonkylän kansakoulu rakennettin vuonna 1895 postinhoitaja Aspin johdolla. Kouluun tuli yksi luokkahuone, yksi yhdistetty veisto- ja voimisteluluokka sekä tarvittavat ulkohuoneet. Toiminta aloitettiin saman vuoden syksyllä, jolloin opintiensä aloitti46 oppilasta, joista 22 oli poikia. Kolmannes oppilaista ei tosin jatkanut koulunkäyntiään kahta viikkoa pitempään, vaan jäi kotitöihin. Loppujen lopuksi lukuvuoden jaksoi käydä loppuun yli puolet oppilaista.
Puolankalaiset lapset saivat kansakoulussa opetusta uskonnossa, äidinkielessä, maantiedossa, historiassa, laskennossa, luonnontiedossa, piirustuksessa, kaunokirjoituksessa, voimistelussa ja käsitöissä. Äidinkielen tunnilla luettiin Vänrikki Stoolin tarinoita, Maamme-kirjaa ja Arvi Jänneksen Suomen kielioppia.
Alkuinnostuksen jälkeen koulun oppilasmäärä kääntyi laskuun. Opetusta seurattiin katkoinaisesti ja opettajat vaihtuivat alinomaa. 1900-luvun alussa opettajat alkoivat jo viihtyä työpaikassaan useamman vuoden jaksoja. Kirkonkylän kansakoulu oli Puolangan ainoa koulu vuoteen 1910 saakka, jolloin koulu aloitettiin myös Väyrylän kylällä.
Entisajan koulussa istuttiin kahdenistuttavissa pulpeteissa - tytöt tyttöjen ja pojat poikien vieressä. Koulu alkoi yhdeksältä ja kesti viisi tuntia; lauantaina opiskeltiin tunti vähemmän. Välitunnilla oltiin hippasilla tai hypättiin lautaa. Opettajat olivat vaativia ja kuri oli tiukka.

Kunta järjesti myös oppilashuollon
Laki oppivelvollisuudesta annettiin 15.4.1921. Se teki kaikki 7 - 13-vuotiaat lapset velvollisiksi opetuksen saamiseen. Syrjäseuduilla lakia kuitenkin lievennettin, sillä valtio ei voinut pakottaa kuntia kansakoulujen perustamiseen.
Puolangan kaikki kaksitoista koulupiiriä saivat yläkansakoulunsa ennen talvisodan syttymistä. Sotakuukausina koulut olivat kuitenkin yleensä suljettuina, sillä monet opettajista joutuivat lähtemään rintamalle.
Alakansakoulujen perustamisessa oli enemmän hankaluuksia, sillä sekä kouluhuoneistoista että opettajista oli puute. Alakoulujen puuttuessa koulut toimivat supistettuina kansakouluina, joissa kaikkien opetuksesta huolehti yläkouluun virkakelpoinen opettaja.
Oppivelvollisuuslaki velvoitti maalaiskansakouluja järjestämään oppilailleen käytännön elämään ohjaavaa jatkokoulutusta. Kirkonkylän koululla sitä ryhdyttiinkin antamaan jo 1920-luvulla. Jatko-opetus tuli kuitenkin säännölliseksi vasta 40-luvulla sotien jälkeen.
Kunta joutui järjestämään oppilaille myös oppilashuoltoa. Jokaiseen kouluun pyrittiin järjestämään oppilasasuntola, mikä olikin tyypillistä koko Pohjois-Suomessa. Nuorimmille ja kaikkein kauimpaa tuleville pyrittiin tarjoamaan syömistä 1930-luvulta lähtien. Vasta vuoden 1943 laki määräsi, että kaikille koululaisille oli annettava täysinä koulupäivinä maksuton ateria.
Sotien jälkeen kansakouluja alettiin perustaa vilkkaasti. Opettajia oli hankala löytää, ja usein koulut aloittivat toimintansa vuokratiloissa. Koulujen määrä vakiintui 1950-luvun loppuvuosiin tultaessa 29:ksi. Kun viimeisiä koulutaloja vielä rakennettiin, oli joitakin ryhdyttävä syrjäkylillä lakkauttamaan. Oppilasmäärien ehtyminen oli ja on edelleen koulukuolemien tärkein syy.
Kansakoulun lisäksi Puolangalla aloitti toimintansa kansalaiskoulu ja keskikoulu, joiden asema koululaitoksessa vakiinnutettiin vuonna 1957. Keskikouluun valittiin oppilaat pääsykokeilla, mikä oli yksi syy siihen, että syntyi peruskoululainsäädäntö, jolla entinen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu sulautettiin yhteen peruskouluksi.
Puolangalla siirryttiin peruskouluaikaan 1.8.1973. Vuodesta 1968 lähtien toimintaan jääneet 16 kansakoulua jatkoivat toimintaansa ala-asteina. Ala-asteita on kuitenkin jatkuvasti vähennetty.
Ennen oman lukion perustamista puolankalaiset saivat lukio-opetusta lähinnä Kajaanissa ja Oulussa. 1960-luvulla alettiin opiskella myös Paltamon, Vaalan ja Pudasjärven lukioissa. Puolangan yhteislukio aloitti toimintansa 2.9.1968. Vuonna 1971 yhteislukiosta saivat valkolakin ensimmäiset 21 ylioppilasta.

Lähteenä Puolangan kirja

Sari Keskimaa


Lisää kuvia uutisesta