Lehtojoen supistetun koulun oppilaita 50-luvulta
-9.2.2005 12:55:11-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 15.10.1997.

Kun alkuvuodesta kerroin Puolanka-lehden toimittajalle ajoistani Lehtokoulun opettajana, muistot saivat minut sen verran valtaansa, että etsin kotiin päästyäni esiin Lehtojoella ottamiani valokuvia. Montaa niistä en löytänyt, mutta nämä ehkä sitäkin muistorikkaampia.

Kuvissa näkyy Lehtojoen silloinen koulurakennus sekä koulun keittäjä, Syrjälän talon miniä pienimpien koululaisten ympäröimänä. Ryhmäkuvassa ja ruokailukuvassa näkyy näitä pieniä koululaisia. Toisessa ryhmäkuvassa ovat isommat tytöt ryhmittyneet tikapuitten äärelle. Ilmeisesti on ollut tyttöjen käsityöpäivä. Ihmeen vähän olen kuvia ottanut, vaikka kamera minulla olikin mukana.

Valitettavasti ei tullut koskaan kirjoitettua kuvien taakse lasten nimiä. Muistan kuitenkin Tapion tummasilmäisen Orvokin sekä ekaluokkalaisen Anteron, joka kerran kotimatkalla kompastui metsätiellä syysliukkaaseen puunjuureen lasten säikähdettyä metsässä käyskennellyttä lehmää luullen sitä karhuksi - he kun olivat kuulleet aikuisten puhelevan paikkakunnalla mahdollisesti liikkuvasta karhusta. Antero loukkasi kaatuessaan kyynärpäänsä, jonka Paltamon kunnanlääkärin kesäsijainen pani kipsiin. Tulos oli se, että lääkäri myöhemmin joutui toteamaan, ettei Anterosta sillä kädellä metsätyömiestä tulisi. Mitähän Anterosta tuli? Eiköhän juuri Antero ole ruokailukuvassa takana ikkunan edessä ja ujona hymyillen yritä piiloutua ryhmäkuvassa edessä seisovan tytön taakse. Onkohan isompien tyttöjen kuvassa ylinnä tikapuilla seisova Anteron sisar?
Bertta-tytön muistan samoin kuin Pahkavaaran vaaleatukkaisen pojan, jonka nimen olen unohtanut. Tämä poika näkyy ruokailukuvassa ikkunasta tulevassa valossa. Ryhmäkuvassa hän on äärimmäisenä oikealla.
Muistan myös tytön, joka ryhmäkuvassa on neljäntenä oikealla. Hän asui metsäjärven rannalla iäkkäitten vanhempiensa ja vielä iäkkäämmän enonsa kanssa ja kulki sieltä metsän läpi kouluun. Matkaa kertyi 6-7 kilometriä. Samalla suunnalla oli Hepovaara?, mistä myös tuli pieniä koululaisia, mutta heillä sentään oli seuraa toisistaan.
Katsokaapa tässä ryhmäkuvassa edessä keskellä olevaa tyttöä. Mikä hymy - täynnä eteenpäinpyrkivää energiaa koko tyttö! Entäs sitten äärimmäisenä vasemmalla oleva tyttö. Mikä tyyni, valoisa rauhallisuus hänestä huokuukaan? Entäs pieni poika tyttöjen välissä. Viitsisiköhän tässä nauraa - hymynhäivä kuitenkin suupielissä pilkottaa. (Opettajan valokuvaajantaidot kyllä ovat vähän niin ja näin, kun kaikki oppilaat eivät kunnolla ole kuvaan mahtuneet.) Isommista oppilaista on Orvokin ohella mm. Rusasen Jorma jäänyt mieleeni.

Lehtojoen kouluhan oli tuolloin lukuvuonna 1954-54 vielä yksiopettajainen ns. supistettu koulu. Kunta oli vuokrannut Tapion uuden talon kouluksi ja Tapiot asuivat vanhassa asumuksessaan aivan koulun lähellä. Koulutalossa oli iso pirtti, joka toimi luokkahuoneena, keittiö ja sen takana pieni kamari, joka oli opettajan asuntona.
Muistaakseni olin koulun kolmas opettaja. Edellisenä vuonna oli opettajana ollut Väyrysen Esko (josta sittemmin tuli pappi) Pahkavaarasta. Olin vasta päässyt ylioppilaaksi Tampereelta enkä ollut koskaan elämässäni käynyt Haapamäkeä pohjoisempana. Kotilankylän Lempi ja Arvo Henttunen sekä Väyrylänkylän Martta Malmi olivat tukipilareitani ja neuvonantajiani koulunpidossa. Mauri Paananen kansakoululautakunnan sihteerinä yritti parhaansa mukaan luotsata meitä ylioppilasopettajia, joita Puolangallakin silloin oli monta.

Siinähän se vuosi meni. Koti-ikävä varsinkin alkuaikoina sai kyyneleet vuotamaan useampanakin iltana opettajan kamarissa. Monta hauskaa muistoa se vuosi kuitenkin jätti. Muiden muassa ovat mieleeni jääneet Posti-Heikki, Tapion emäntä, Syrjälän isäntä, joka oli johtokunnan puheenjohtaja, Väisäsen emäntä, joka oli johtokunnan jäsen ja hänen verevä isäntänsä, jonka kanssa otin yhteen pontikka-asiassa sekä Väyrysen emäntä, Esko Väyrysen äiti.
Entäs sitten kunnanlääkäri, jonka laskua menin korjailemaan, koska mielestäni kysymys sairastamistani lastentaudeista ei ollut mikään lääkärintarkastus ja senvuoksi vedin laskussa yli kohdan: tarkastettu 1 opettaja. Siitä oli noussut kova haloo - oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun joku uskalsi lääkärin laskuja repostella.
Seuraavan vuoden kesäkuussa koululta lähtiessäni tuumasi isäntä, joka kärräsi tavarani tien varteen postiautolle: “Mukavahan se tämä opettaja oli. Emännät eivät vain oikein siitä tykänneet, kun tälle opettajalle ei kukaan niitten poika kelvannut.” Moni ylioppilastyttöhän Puolangallakin meni noina vuosina naimisiin jonkun kylän pojan kanssa.
Olen kerran jälkeenpäin ehkä kolmisenkymmentä vuotta sitten käynyt Lehtojoella ja silloin sinne oli rakennettu ihan oikea kaksiopettajainen koulutalo.

Olisi tietenkin hauska saada tietää, keitä kuvissa olevat oppilaat ovat ja mitä heistä on aikuisena tullut. Siinä syy, miksi pyydän lukijoita tunnistamaan, keitä kuvissa on. Joskus on käynyt mielessä mennä arkistoon ja etsiä käsiini tuon lukuvuoden koulun päiväkirja, oppilasluettelo sekä johtokunnan pöytäkirja - toiminhan myös johtokunnan sihteerinä. Jossain niitä säilytetään - Oulun lääninhallituksessako vaiko Puolangalla?


Eija Hokkanen (ent. Rustanius)


Lisää kuvia uutisesta