Kainuun suurimmat tervahaudat ovat palaneet Askankylän Hautakankaalla
-4.3.2005 15:48:04-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 22.9.1999.

Aarne Sutinen löysi joitakin vuosia sitten Askan kylän Hautakankaalta kaksi suurta tervahaudanpaikkaa. Sellaisia hän ei ole Puolangalta löytänyt mistään muualta. Haudat lienevät olleet käytössä vielä 1800-luvun puolivälin paikkeilla ja saattavat olla niin sanottuja päähautoja. Siitä johtunee kankaan nimikin.
- Nämä tervahaudat ovat olleet niin suuret, että niitä on ensin vaikea tunnistaa maastossa olevista merkeistä, Aarne Sutinen sanoi näkyvillä olevien polttouran, purkupaikan ja särösvallin havaitsemisesta. Tervahaudat ovat olleet kookkaita, sillä koholla olevaa särösvallia kiertävän sytytysuran halkaisija on toisessa haudassa peräti 28 metriä. Toinenkin hauta on samaa suuruusluokkaa ja ne sijaitsevat noin reilun kilometrin päässä toisistaan.
Hautakangas on Aarne Sutiselle hyvin tuttu marjastus- ja metsästysmaasto. Hän kertoi olleensa 1950-luvulla tekemässä savottaa samaisella kankaalla. Silloinkaan ei kukaan huomannut tervahaudan paikkoja, vaikka kangas hakattiin puhtaaksi. Tällä hetkellä kankaalla on jälleen menossa savottatyömaa, joten hautojen paikat ovat vaarassa ajan oloon tuhoutua, jos ei tehdä mitään niiden pelastamiseksi.
- Olen kertonut metsähallitukselle näistä paikoista, jotka minun mielestäni pitäisi raivata ja varustaa opastetauluin. Nämä olisivat sellaisia kylänähtävyyksiä,jonka suuruisia ei kenties missään muualla Kainuussa pääse näkemään, Sutinen kertoi.

Purkupaikan rakenteet nähtävillä
Kahden suuren tervahaudan välinen etäisyys ei ole kuin reilu kilometri linnuntietä mitattuna. Toisen haudan purkupaikkaan on muurattu kivestä seinän tapainen, joten samaisella paikalla on voitu polttaa tervaa useaan otteeseen.
- Tässä ovat myös särökset jääneet reunaan ehjiksi, joten siitä olen päätellyt, että tässä tuli on päässyt karkaamaan, koska tässä ei ole vesipaikkaa lähellä, Aarne Sutinen kertoi havainnoistaan. Purkupaikan sammalten seasta löytyi mustuneitä säröksiä, jotka eivät olleet hiiltyneet.
Kyseiseen hautaan Sutinen arveli menneen säröksiä yli tuhat päämetriä. Tervaa siitä arvellaan lähteneen 17 000 litraa eli tankkiautollisen verran.
Toisen haudan rakenne on suurin piirtein edellisen kaltainen sytytysurineen ja särösvalleineen. Hauta sijaitsee aika lähellä vesilähdettä, joten sen polttaminen näyttää onnistuneen toista hautaa paremmin. Sen purkupaikalta löytyy puusta tehdyn tervakynän jäänteet.
Tervanpolttajat ovat todennäköisesti olleet askalaisia, jotka kujettivat keväisin tervaa 150 -170 tynnyriä Ouluun. Tervatynnyrit tehtiin hautapaikalla 120 - 150 litran vetoisiksi. Jälkipolvet voivat vain aavistella tervahautojen äärellä tervan valmistukseen menneen työmäärän.
- Tervanpolttaminen ei ole hätähousujen hommaa. Siihen menee nelisen vuotta aikaa. Ensin mäntyjä kuivataan pystyyn kaksi vuotta, kolmantena ne hakataan ja vasta neljäntenä poltetaan.

Rauni Räisänen