Puolangan hautausmaiden historiaa
-17.3.2005 11:20:17-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 19.8.1998.

Puolanka kuului Paltamon seurakuntaan ennen kuin kappeliseurakunta perustettiin vuonna 1786. Lähin virallinen hautausmaa oli Paltaniemessä. Koska oikea hautausmaa oli kaukana ja sinne oli varsinkin kelirikkoaikaan vaikea päästä syrjäkyliltä, ruumiit haudattiin väliaikaisesti eri puolilla pitäjää sijaitseviin tilapäisiin hautausmaihin. Tilapäisistä hautausmaista tuli vähitellen kylähautausmaita, jotka otettiin olosuhteiden pakosta käyttöön, vaikka virallinen hautausmaa sijaitsikin kirkolla. Puolangan vanhimpia kylähautausmaita ovat ovat Lylyjärven saaressa oleva oleva Lylysaari, johon on haudattu vainajia jo 1600-luvulla. Samanlainen kylähautausmaa on Kotilankylän Latvassa sijaitseva Latvan hautausmaa, jonka perustamisajankohdasta ei ole tietoa. Siihen on haudattu vainajia ainakin 1800-luvun puolivälin jälkeen.
Sivukylien hautausmaita on myöhemmin laajennettu etupäässä lahjoituksina saaduilla lisäalueilla. Sivukylien hautausmaista käytössä ovat Suolijärven, Lylykylän, Törmänmäen Voipuan ja Latvan hautausmaat.

Suolijärven hautausmaa
Vuonna 1749 piispantarkastuksessa Turun piispa Juhana Brovallius antoi Auhon, Suolijärven ja Näljängän kyläläisille luvan haudata ruumiinsa Suolijärvessä sijaitsevaan saareen, jonka kirkkoherra ensin kävisi vihkimässä hautausmaaksi. Suolijärven saarihautausmaa jäi pois käytöstä vuonna 1881.
Kyläläiset ryhtyivät hankkimaan uutta hautausmaata mantereelta. Uuden hautausmaan tarpeelle oli perusteluna saarihautausmaan tilan ahtaus. Uuden hautausmaan paikaksi esitettiin Suolijärven läntisellä laidalla olevaa lahden perää, jota kutsuttiin Hautasärkkäniemeksi. Maan laatu oli siinä kohden tasaista, järveen päin viettävää kuivaa maata, eikä ihmisasuntoja ollut lähellä. Paikan omistajat, Ränninlahti ja Pahka-aho nimisten perintömaiden haltijat lahjoittivat alueen uudeksi hautausmaaksi. Seurakunnan kirkkokouksessa 28.8.1886 kyläläisten anomus hyväksyttiin. Senaatti antoi luvan hautausmaan perustamiseen 28.4.1887.
Suolijärven vanhalle hautausmaalle seurakunta pystytti muistomerkin, mihin on merkitty evankeliumi Joh. 5:25: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja ne, jotka sen kuulevat,ne saavat elää.”

Törmänmäen Voipuan hautausmaa
Törmänmäen kinkerikunta teki 4.4.1885 kirkonkokoukselle anomuksen oman hautausmaan saamiseksi kylälle, jonka etäisimmät perukat sijaitsivat yli neljänkymmenen kilometrin päässä kirkonkylältä. Vetelien soitten tähden matka Törmänmäestä kirkolle oli erityisen hankala, joten ruumiita oli viety Paltamoonkin haudattavaksi. Sopivimmaksi hautausmaan paikaksi oli katsottu Voipuan järven itäinen ranta. Kirkonkokous hyväksyi Törmänmäen kinkerikunnan esityksen ja senaatilta saatiin lupa hautausmaan perustamiseen 10.6.1886.

Huosiusniemen hautausmaa
Kun kappeliseurakunta perustettiin 1786, alettiin suunnitella uuden hautausmaan perustamista tulevan kirkon lähelle. Kirkon ollessa keskeneräinen väliaikaisen hautausmaan virkaa toimitti Huosiusniemi nykyisen hautausmaan paikalla. Varhaisempina aikoina ruumiita lienee perimätiedon mukaan haudattu Ristijärvessä olevaan kirkkosaareen.
Kirkon valmistuttua hautausmaana oli kirkkotarhassa sijaitseva mäntyaidalla ja portilla varustettu hautausmaa, jota laajennettiin 1840-luvulla. Koska laki kielsi hautausmaan käytön ihmisasuntojen lähistöllä, kirkonkokous otti kirkonkylän uuden hautausmaahankkeen käsiteltäväkseen 24.8.1889. Senaatilta anottiin uudeksi hautausmaaksi Valkolan virkatalon metsäsaralla sijaitsevaa Puolankajärveen pistävää Huosiusniemeä. Alueen lähellä ei ollut ihmisasuntoja ja se oli maaperältään tarkoitukseen sopivaa kuivaa hiekkamaata. Senaatti myönsi seurakunnalle luvan uuden hautausmaan perustamiseen 12.6.1890. Vuonna 1958 seurakunta kunnosti vanhasta leikkaussalista siunauskappelin Huosiusniemeen. Sen vihki käyttöön lääninrovasti Aarno Vihantola.

Sankarihautausmaa
Kirkon läheisyydessä olevalle sankarihautausmaalle on haudattu kaksi kansalaissodassa kaatunutta sekä 158 talvi- ja jatkosodissa kaatunutta sankarivainajaa. Muistokivet valmistuivat vuonna 1952 ja ne on valmistanut helsinkiläinen kiviveistämö Forsman Oy.
Kirkkovaltuusto valitsi sankaripatsastoimikunnan vuonna 1955 ja sen puheenjohtajaksi tuli tohtori Vilho Kirpilä. Seurakunnan alueella suoritettiin rahankeräys patsasta varten. Sankaripatsaan tekijäksi valittiin vuonna 1955 lahtelainen kuvanveistäjä Valter Mikkola. Taiteilijan mukaan patsaassa on kuvattu vartiossa seisova sotilas, ei mikään uhmaaja, vaan tavallinen suomalainen sotilas rauhallisena, pelottomana ja päättäväisenä vartiopaikallaan. 2,5 metriä korkea patsas on valettu pronssista. Vehmaan punaista graniittia oleva jalusta on 70 cm korkea, ja sen keskellä on vapaudenristi, vuosiluku 1939 - 1944 sekä Raamatun lause kohokirjaimin: “Hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Joh. 15:13.” Patsas paljastettiin 2.10.1956.

Lähteenä Puolangan kirja.

Sari Keskimaa