Puolangan komppania Talvisodassa
-24.3.2005 11:12:12-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 16.9.1998.

Kun sodan uhka väijyi maamme yllä Talvisodan aattona, koottiin Puolangan miehet omaksi yksikökseen. Osastoon kutsuttiin kaikki vuonna 1900 ja sen jälkeen syntyneet miehet. Päälliköksi tuli luutnantti Urho Leskinen, jota sanottiin isälliseksi, asialliseksi ja tarvittaessa vaativaksi upseeriksi.
Sotaan kutsu kävi ja miehet kokoontuivat Suojeluskunnan talolle, joka oli nykyisen Ryhdin talon paikalla. Miehet sijoitettiin Ämmänsaaren rajan alueelle. Alkoi nopea mutta perinpohjainen varustaminen, koulutus, kenttälinnoitus ja tarkastukset. Harjoituksia pidettiin tulevilla taistelualueilla.
Raatteen reserviläisistä osa oli puolankalaisia. Myllypurolla venäläisten taholta tuli tuliylläkkö, jossa puolankalainen 1916 syntynyt korpraali haavoittui käteen. Tämä haavoittunut oli kk-ampuja Veikko Hyyryläinen, joka joutui jättämään aseen metsään. Ennen lähtöään hän irroitti aseen lukon, joten se jäi vihollisen puolelle toimintakunnottomana.
Puolangan komppanian vahvuus oli yhteensä 190 miestä, joista neljä oli upseeria nimiltään Leskinen, Kyander, Halonen ja Heikkinen. Aliupseereita oli 27 ja miehistöä 159.
Tappiollisimmat taistelut Puolangan komppanialle olivat Hulkonniemi 15.12., jonka hyökkäyksissä kaatui 10 miestä. Suomussalmen kirkonkylän taisteluissa kuoli eri aikoina 9 miestä. Haukiperän vastaisku vaati kahden miehen ja Raatteen tien suunta kahden miehen hengen.
Haukiperän vastaisku 9.12.1939 oli kohtalon kysymys. Aamulla vihollinen hyökkäsi yllättäen rykmentin 81 toimesta. Vastaisku taitekohdassa oikea-aikaisesti tuhosi 76 vihollista, jotka perääntyivät. Uusia yrityksiä ei vihollisen taholta tullut.
Puolankalaisia kaatui Talvisodassa yhteensä 39, heistä Suomussalmella 23. Seuraavassa Leskisen teksti miehilleen:
” Jo ylimääräisten harjoitusten aikana totesin, että olin saanut johdettavaksi sitkeän; pelottoman ja väsymyksen äärirajoilla rajuihinkin iskuihin pystyvän yksikön: ankarien pakkasten kohmettamat ja unen puutteesta väsyneet miehet terästäytyivät heti, kun tuli käsky nousta lumipoteroista ja syöksyä vainolaisten kimppuun.
Yleisesti voin sanoa, että ei ole jäänyt mieleeni mitään, joka himmentäisi yksiköstäni saamaa kuvaa.
Miehet ovat todellisia Kainuun miehiä, jotka tiesivät puolustavansa kotikontujaan.”

Teksti on Leo Karttimon Askanmäessä 5.9.1998 pitämän luennon pohjalta.