Lotta Svärd -järjestön toimintaa talvi- ja jatkosodan Suomessa
-21.4.2005 13:55:00-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 27.3.2002.

Suomalainen nainen on seissyt miehensä rinnalla aina rauhan ja sodan aikana ja erityisesti viime sodissamme naisten rooli oli tärkeä, sillä he vapauttivat työllään noin yhtä armeijaa vastaavan miesmäärän rintamapuolustukseen. Naisia työskenteli rintamajoukoissa jatkuvasti noin 20 000 ja kotirintamalla toimi kymmenkertainen määrä naisia vapaaehtoisesti maanpuolustuksen hyväksi.

Naisten tehtävät talvi- ja jatkosodan aikaan olivat monenlaisia. Päätoimisesti maanpuolustustehtävissä olevat naiset hoitivat muonitusta ja kanttiineja. Samoin he toimivat lääkintätehtävissä, palvelivat ilmavalvonnassa, osallistuivat esikunta- ja toimistotyöhön sekä huolehtivat vaatetuksesta ja varusteista. Samoin naiset hoitivat vielä kotirintaman moninaiset tehtävät. Naisten työpanosta maanpuolustuksen hyväksi arvioitaessa on heidän kunniakseen sanottava, että tuskin Suomi oli selvinnyt kunnialla vuosien 1939- 1945 koettelemuksista ilman heidän apuaan.

Lotta Svärd -järjestön synty
Kuka sitten oli Lotta Svärd? Hänet me ensimmäisen kerran tapaamme Johan Ludvig Runebergin kirjoittamassa Vänrikki Stoolin tarinoissa. Hänen kerrotaan olleen Brita Johanna Granlund, joka syntyi Kokkolassa 6.12.1782. Hän solmi avioliiton 18 ikäisenä lippumies Aabraham Ahlbäckin kanssa ja muutti Pyhäjoelle, missä hänen miehensä joukko-osasto sijaitsi. Kun Suomen sota syttyi 1808, oli lippumiehen lähdettävä liikkeelle, ja näin runo jylhästi kertoo: ”Ja Svärd kun lähtöhön käskettiin, hän lottansa vei mukanaan.”
Tästä Suomen naiset saivat kansallisen ihanteensa. Mukaan vain ja sekaan sinne missä heitä kipeimmin tarvittiin. Kun Lotta Svärd -järjestö myöhemmin syntyi, se alkoi puhtaasti suomalaisena ilmiönä, suomalaisten tarpeista käsin. Se halusi toimia, kuten suojeluskuntakin, itsenäisyytemme puolustuksellisena selkärankana, auttaa Suomea selviämään vaikeiden vaiheiden yli itsenäisyyden säilyttäen.

Virallinen alku kuitenkin tälle järjestölle oli vuosi 1919.
Kun olen lukenut Lotta Svärd -järjestön yhdistyksen historiaa ja niistä tehtävistä, joita sillä oli aina vuoteen 1944 asti, ei voi muuta kuin ihailla sitä valtavaa intoa, mukautumiskykyä ja kouluttautumishalua, mitä ilmeni aina tarpeiden mukaan.
Muun muassa vuonna 1936 järjestö osti Syvärannan lepokodin, joka perusteellisesti korjattiin, ja seuraavan vuonna siellä voitiin järjestää ensimmäiset koulutuskurssit. Koska avuntarve oli järjestön toiminta- aikana mittaamaton, oli hyvin järjestetty organisaatio aivan välttämätön.
Pääorganisaationa oli keskusjohtokunta, seuraavaksi piirijohtokunnat ja viimeisenä paikallisosastot ja kyläosastot. Koko yhdistykset jäsenmäärä oli vuoteen 1938 mennessä kohonnut yli 100 000, ja lukumäärää lisäsi nuorista naisista koostuvat pikkulotat, joita oli yli 20 000. Enimmillään järjestöön kuului yli 170 000 jäsentä.
Ennen kuin esittelen tarkemmin niitä tehtäviä, joiden kautta suomalaiset naiset palvelivat isänmaataan itsenäisyytemme kriittisinä vuosina, kerron yhdistyksen toimintaperiaatteista.

Yhdistyksen säännöt nojautuivat laajoihin, 32 kohtaa sisältäviin yhdistysrekisterin mukaisiin toimintaohjeisiin, joiden toimivuutta valvottiin paikalliskokouksien muodossa. Toiminnan moraalinen perusta löytyy yhdistyksen kultaisista sanoista, joista löytyisi ihanteita vaikkapa nykypäivän työyhteisöihin. Näin kuuluivat Lotta Svärdin kultaiset sanat:
Jumalan pelko olkoon elämäsi suurin voima. / Opi rakastamaan maatasi ja kansaasi. / Aseta korkealle lottaihanteesi. Vain oikeamielisenä, puhtaana ja raittiina voit olla oikea lotta. / Vaadi aina enin itseltäsi. / Ole hyvä. / Ole uskollinen vähäisimmissäkin. / Muista vastoinkäymisten kohdatessa päämäärämme suuruus. / Kunnioita ja auta lottasisariasi heidän työssänsä, siten vahvistuu yhteistunto. / Muista menneitten sukupolvien työ. Kunnioita vanhuksia, he ovat tehneet enemmän kuin me. / Ole vaatimaton esiintymisessäsi ja puvussasi. / Alistu itsekuriin, siten korotat järjestökuria. / Lotta! Muista edustavasi suurta isänmaallista järjestöä. Varo tekemästä mitään, mikä sitä vahingoittaa tai sen mainetta loukkaa.

Järjestön tehtävät talvi- ja jatkosodassa
Kansainvälisen ja Euroopan tilanteen kärjistyessä 1939 yhä laajemmat kansalaispiirit maassamme alkoivat huolestua kansamme turvallisuudesta. Suomen maantieteellinen asema ymmärrettiin ja haluttiin tehdä jotain rajojemme turvaamiseksi ja rannikkomme puolustuskyvyn lujittamiseksi. Näin vedottiin vapaaehtoisiin miehiin, jotka yhdessä suojeluskuntalaisten kanssa lähtivät linnoittamaan itäistä rajaamme. Ja lottia tarvittiin heidän muonittamiseen.
Vaatetus- ja varusesineistä oli talvisodan kynnyksellä huutava puute. Näinpä Lotta Svärdin keskusjohtokunta yhdessä Martta-liiton kanssa järjesti suurkeräyksen, mitä myöhemmin laajennettiin rintamalle lähetettäviin joululahja- ja ruokalähetyksiin. Edelleen lääkintäkoulutuksen saaneet lotat joutuivat tarvittaessa suorittamaan sairaanhoitajan tehtäviä, koska sairaanhoitajakoulutuksen saanutta henkilökuntaa ei maassamme ollut riittävästi talvisodan puhjettua. Lääkintälottia työskenteli sota- ja kenttäsairaaloissa sekä sairasjunissa, joissa lotat olivat valmiina antamaan lääke- ja ensiapua. Lisäksi lotat perustivat sodan aikana useita invalidi- ja toipilaskoteja.
Jatkosodan aikaan lotat avustivat sekä kenttäarmeijaa että kotijoukkoja erilaisissa tehtävissä vapauttaen siten miehiä aseellisiin tehtäviin rintamalle kuten talvisodan aikanakin.
Lottajärjestöllä oli määrätietoista toimintaa sodan vaatimiin tehtäviin, ja voidaan sanoa, että lottien antama tuki puolustusvoimille oli merkittävä. Esimerkiksi lääkintäjaostoon heitä kuului vuonna 1944 noin 4000, muonitukseen 7000, toiminta- ja viestijaostoon noin 7500 naista, ja yhteensä komennuksella heitä oli vajaa 20 000 eli noin 13 prosenttia koko jäsenmäärästä. Jatkosodan eri vaiheissa lottia oli komennuksella huomattavasti enemmän.
Henkensä uhrasi talvi- ja jatkosodan aikana tehtäviään suorittaessaan vuoden 1944 tilaston mukaan 292 lottaa, josta määrästä kuoli sotavammoihin, tauteihin tai tapaturmaisesti 287 henkilöä.

Kun järjestö sitten määrättiin lakkautettavaksi 23.11. 1944 valtioneuvoston päätöksellä, se merkitsi monelle samalla rakkaimman ja yhteiskunnallisesti tärkeimmän toimintamuodon päättymistä. Olihan sen toiminta ollut merkittävää myös rauhanaikana.
”Kansa kulki sumussa, olivatko edesmenneet ponnistukset olleet tarpeellisia”, saatettiin epäillä. ”Mitä isänmaa on toiminnastamme hyötynyt, se ei ole meidän arvioitavissamme”, totesi eräs järjestöön kuuluva henkilö.
Näin kirjoittaa eräs historiantutkija: ”Lottien, sen paremmin kuin suojeluskuntalaistenkaan, ei tarvitse hetkeäkään epäillä olleensa millään muulla kuin suomalaisen isänmaan asialla alusta loppuun saakka.”
Me nykypäivän rauhanaikana kasvanut sukupolvi arvioimme suomalaisten naisten uhrautuvan työn isänmaamme vapauden säilyttämiseksi erittäin korkealle ja uskomme, että lottajärjestön kautta tehty työ tuki merkittävällä tavalla maamme puolustusvalmiutta ja kykyä selviytyä sotiemme raskaista vaiheista.

Lotta Svärd -yhdistyksen toimintaa Puolangalla
Suojeluskuntien sisarjärjestönä Lotta Svärdin toiminta näkyi jo vapaussodan aikana koko maassa, samoin täällä Kainuussa, vaikka virallista yhdistystä ei ollutkaan vielä perustettu.
Kansalaissodan puhjetessa Kainuun naiset huolehtivat Kajaanissa suojeluskuntalaisten majoituksen, vaatetuksen, muonituksen ja sairaanhoidon. Myös puolankalaisia vastuunkantajia oli siellä mukana. Vuonna 1921 järjestö irtaantui suojeluskuntalaisista itsenäisiksi sisaryhdistyksiksi, jotka sitten jakaantuivat eri piireihin ja edelleen paikallisosastoiksi. Lotta Svärd -yhdistyksen Oulun piirin Puolangan paikallisosaston perustava kokous pidettiin 11.10. 1925. Sen monipuolisesta toiminnasta talvi- ja jatkosodan aikana kertoo vuoden 1940 toimintakertomus. Osastoissa on ollut yhteensä 127 jäsentä, joista lääkintäjaostossa 22, muonitusjaostossa 79, varustusjaostossa 6 sekä keräys- ja kansliajaostossa 7. Puolangan lotat huolehtivat myös ilmavalvonnasta sodan aikana.

Puolangan osaston puheenjohtajana toimi pisimmän ajan 1930-luvun alusta järjestön lakkauttamiseen asti 1944 rouva Lilli Halonen. Kyläosastoja, jotka kuuluivat Puolangan paikallisosastoon, oli Väyrylän kylässä, Kotilassa ja Törmänmäessä.
Lotta Svärd -lehden tilauksia hankittiin 11 vuosikertaa ja Joululottaa myytiin 40 kappaletta.
Lotat keräsivät avustuksia ja jakoivat oman pitäjän reserviläisten omaisille, siirtoväelle ja invalideille. Avustuksina saatiin muun muassa palkansaajien syyskeräysvaroina 20 000 markkaa ja yksityisiltä avustuksia 500 markkaa. Lotat avustivat sankarihautojen kunnostustalkoissa ja huolehtivat hautojen koristelemisesta. Suojeluskunnan iltamissa he järjestivät kahvitarjoilua. Vuosikertomuksen mukaan toiminta oli vireää ja innostunutta.
Välirauhansopimus merkitsi myös Puolangan Lotta Svärd -yhdistyksen Puolangan paikallisosaston lakkauttamista valtioneuvoston päätöksellä 23.11.1944.
Anna Lehmikangas
lehtori

Esitelmä kuuluu osana Oulun yliopiston historian perusopintoja.

Lähteet
Ajalla vaaran, vaivan, Sota-aika ja sotiemme veteraanit Puolangalla. 1918, 1939-40, 1941-44, toim. Toivo Hyyryläinen
Jouni Kallioniemi, Naiset isänmaan asialla 1939-1945
Vilho Lukkarinen, Suomen lotat
Taito Seila, Lotta Svärd univormupukuiset naiset

Anna Lehmikangas


Lisää kuvia uutisesta