Suksiseppä Matti Oikarinen - juuret ja ensiopit Puolangalla
-19.5.2005 12:46:00-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 31.10.2001.

Suksisepän taidot siirtyivät seuraavalle sukupolvelle, ja kenties perinne olisi jatkunut, elleivät tehdastekoiset sukset olisi tulleet muotiin.

Matti Oikarisen (s. 29.9.1887 k. 26.10.1966) juuret johtavat Puolangalle. Oulussa asuva poika Toivo Oikarinen kertoi, että isä on oman kertomansa mukaan syntynyt Puolangan Kotilan kylässä, Kerkän torpassa. Matin isä Heikki Oikarinen on tullut Törmänmäestä. Kerkästä Matti-isä on muuttanut Ouluun viidellätoista olevana. Siitä lähtien hän oli asunut ensin Oulun kaupungissa ja sitten muuttanut torppariksi Oulujoen kuntaan, joka silloin oli erillinen kunta, mutta 1963 liitettiin Oulun kaupunkiin.

Heikki Oikarinen, nikkari ja suksiseppä-isä
Heikki Oikarinen on suksiseppä Matti Oikarisen isä, eli sinun isoisäsi. Hän on asunut Törmänmäen Oikarilassa ja syntynyt sinne. Oliko Heikillä sisaruksia?
- Isävainajalta kuulemani muistitiedon mukaan hänellä ei ollut sisaruksia. Ainakaan niistä ei koskaan ollut puhetta, ainakaan veljiä ei ollut. En ole varma, oliko siskojakaan, muistelee Toivo Oikarinen.
Heikki Oikarinen oli myös taitava suksiseppä. Hänestä on mainintoja Claudelinin Oulun hiihto –historiassa - hänet on palkittu suksista. Myös hänen lapsistaan useammat ovat osoittautuneet taitaviksi suksisepiksi. Matti on saanut paljon palkintoja, samoin myös Setti. 1906 Setti muutti Amerikkaan ja takaisin 1908, minkä jälkeen tuli Ouluun ja oli täällä suksiseppänä.
- Kyllä Setti tiettävästi on ollut Oulussa suksiseppänä, ei kuitenkaan kovin montaa vuotta. Mutta hän toimi myös kirvesmiehenä, ja muutti Oulusta Nivalaan. Suurimman osan elämästään hän asui Nivalan Karvoskylässä.
Nuorin veli Eemeli oli myös suksiseppä. Hän asettui Puolangalle asumaan.
- Minulla ei ole Eemelistä kovin paljon muistitietoa, enkä ole häntä koskaan nähnyt, mutta varmaan hän on suvun perinteen mukaan ollut myös puusta tekijä.

Matti Heikinpoika Oikarinen sai opin jo nuorukaisena
Tuossa äsken sisälle tullessani sain ihailla upeita kainuun mallisia metsäsuksia, yhdeksän jalan pituisia eli 270 senttisiä.
- Nämä sukset tilasi metsäalan ammattimies vuonna viisikymmentä, ja ne ovat olleet siitä lähtien meillä tallessa. Suksien tilaaja sairastui eikä tarvinnut enää näitä suksia. Ne ovat jääneet ikään kuin sattuman kauppaa museoesineiksi, kertoili Toivo Oikarinen suksien alkuperästä.
- Hupaisa on muisto Puolangalta, kun isäukko oli mennyt kolmentoistaikäisenä ensimmäiseen savottaan pöllintekoon. Hän oli päässyt kortteeria semmoiseen taloon, jossa isäntä oli harrastanut puutöitä. Mutta isännällä eivät kaikki taidot olleet oikein tallella, koska esimerkiksi työkalut - höylät ja kirveet ja kaikki muutkin terätyökalut - kaikki olivat tylsiä. Isäukko nuoresta iästään huolimatta oli ollut teroitustaitoinen. Hän oli huomannut, miten isäntä yritti huonoilla höylillä suksia tehdä jykertää. Niin hän oli tarjoutunut teroittamaan höylät ja muut vehkeet. Isäukkohan oli saanut ne teräviksi, ja isäntä oli ollut hirveän tyytyväinen. Siitä lähtien talossa keittoruoka oli ollut savottamiehelle ilmaista. Tämmöinen etu oli jo nuorena käsityötaidosta, Toivo kertoili muistojaan.
Aikaa oli vierähtänyt siitä jo niin kauan, ettei muistissa ollut kortteeritalosta muuta tietoa.
Matti Oikarinen aloitti suksenteon jo Puolangalla ollessaan. Hän oppi suksenteon taidon kotonaan isältään, mutta kovin paljon hän ei Puolangalla ehtinyt työskennellä, sillä viidellätoista ollessaan hän tuli Ouluun. Varmasti sen ikäisellä pojalla oli sitä muutakin askaretta kuin suksenteko. Puolangalta hän sai suksenteon eväät.
- Ehdottomasti, ehdottomasti hän sai eväät sieltä, koska hänen isänsä oli suksentekijä ja myös puuseppä. Itse haastattelemani Karhun mummu Kotilasta sanoi, että hän muistaa tämän isänisän eli Heikki Oikarisen, jota oli paikkakunnalla yleisesti kutsuttu nikkariksi. Hän teki kaikkia puusepän töitä, esimerkiksi ovia ja ikkunoita, huonekaluja ja kaikkea, mitä kotitaloudessa tarvitaan, Toivo muisteli.

Kaikki suksimallit onnistuivat
Luin Oulun hiihto –kirjaa, jossa oli Matti Oikarisesta aika paljon mainintoja, kuinka taitava suksentekijä hän on ollut. Minkä mallisia suksia hän eniten teki?
- Kaikki sen aikaiset suksimallit oli varmasti hallinnassa. Siihen aikaan, kun hän on aloittanut suksenteon Oulussa maisteri Fabritiuksen suksiverstaassa, on tehty kajaanin mallia, jota on käytetty metsäsuksena eli ummensuksena. Haapavetinen malli oli hyvin yleinen ja varsinkin kilpahiihtäjien suosima. Sitten oli vielä ns. iiläinen malli. Kaksikymmentäluvulla tuli käyttöön näistä vanhemmista malleista muokattu ns. Ihanne-malli, joita hänellä on ollut myös näyttelyissä ja joita on myös palkittu. Muistan itsekin nähneeni, kun isä teki erikoistilauksesta muutamia pareja ns. karpaattien mallia, joka lienee Suomen suksivalikoimissa melkoinen harvinaisuus. Ei karpaasien vaan karpaattien malli. Nimi viittaa sinne Keski-Euroopan Karpaattien vuoristoon, Toivo kertoili.
Matti Oikarinen ei osallistunut kilpahiihtoon, ainoastaan ns. hyötyhiihdäntään. Hänellä ei ollut minkäänlaista kilpailuharrastusta, mutta kotitarpeiksi hän kyllä hiihti.
- Muistan hänen kertomuksistaan, että siihen aikaan, kun hän muutti asumaan Oulusta Oulujoelle, nimittäin vuonna 1916, hän kulki vielä Oulussa töissä eri suksiverstaissa: Fabritiuksella, Kärnällä ja Merikoskella. Talviseen aikaan hän taittoi hyvillä keleillä taipaleen Oulujoelta Ouluun suksilla. Kyllä häneltä hiihto luonnistui niin kuin suksentekokin, jatkoi Toivo muistelujaan.

Muistoja palkinnoista ja kunniakirjoista
Oulun hiihto –kirjassa oli paljon mainintoja, mitä palkintoja isäsi Matti Oikarinen on saanut. Mitä sinä, Toivo, muistat – mitä palkintoja isältäsi on jäänyt?
- Eihän niitä ole kovin paljon jäänyt. Isävainaja sanoi, että hänellä oli kunniakirjoja – hänellä oli niitä useita. Ne kaikki ovat kadonneet ennen minun muistiaikaani. Jäljellä on enää kolme mitalia, joista vanhin on vuodelta 1913, keisarinvallan ajalta Pietarin kotiteollisuusnäyttelystä, kuten myöhemmin olen saanut tietää. Isävainaja puhutteli tätä näyttelyä maailmannäyttelyksi, joka on hieman yliampuva nimitys. Jäljestä päin olen tosiaan saanut tietää, että kysymys oli Venäjän vallan, johon Suomen suuriruhtinaskunta kuului, kotiteollisuusnäyttely.
Sitten on jäljellä kaksi mitalia kaksikymmentäluvulta kotimaisista näyttelyistä, joissa on teksti ”Suomen Talvikisat”, ja siihen ne muistot sitten supistuvatkin. Ei näitä mitaleita ole enempää tallella, mutta isä sanoi, että niitä oli kyllä enempikin. Ne ovat ison lapsiperheen ansiosta – todennäköisesti – aikojen saatossa kadonneet, Toivo harmitteli mitalien kohtaloa.

Suksisepän taidot siirtyivät seuraavalle sukupolvelle
On tosi komeita ja arvokkaita mitaleita, joita kannattaa säilyttää. Tuli vielä mieleen, että omassa veljessarjassasikin on ollut suksiseppiä. Itsekin olet tainnut tehdä?
- No, olen minä kahdet sukset eläissäni tehnyt ja molemmat olen tehnyt itselleni. Muuta suksentekoa en ole harjoitellut. Vanhempi veljeni, joka on syntynyt 1920, teki nuorena suksia ihan myyntiin. Varsinkin sen jälkeen, kun hän tuli 1944 sodasta. Koko seuraavan talven he höyläsivät isävainajan kanssa yhdessä suksia meidän pienessä pirtissä, joka ei ollut kuin viisi kertaa kuusi metriä. Kaiken talostelun lisäksi siihen täytyi sopia kaksi höyläpenkkiä ja kaksi höylääjää.
- Silloin oli kova suksien kysyntä. Miehet tulivat sodasta, ja he tarvitsivat suksia. Metsätöitä oli paljon, ja metsäsuksista oli kysyntää. Muistan hyvästi, kun pirtin lattialankut suksipenkkien vierestä kuluivat ihan uudelle puulle, koska siinä niin paljon liikuttiin ja höylättiin. Suksia on tehty vielä Matti Oikarinen nuoremmankin toimesta eikä ainoastaan vanhemman, Toivo Oikarinen muisteli.
Heikki Oikarisen Kotilan kylällä aloittama suksenteko jatkui perinteenä niin Oulussa, Nivalassa kuin Puolangalla. Suksisepän taidot siirtyivät seuraavalle sukupolvelle, ja kenties perinne olisi jatkunut, elleivät tehdastekoiset sukset olisi tulleet muotiin.

Toivo Oikarisen kodissa Oulussa 29.6.2001

Eila K. Oikarinen


Notice: Undefined variable: PHP_SELF in /home/apache/htdocs/index.php(550) : eval()'d code on line 64

Lisää kuvia uutisesta