Pikku Lassista kasvoi Iso-Luwi Muistitietoja puolankalaissyntyisestä Kuparisaaren jättiläisestä
-1.6.2005 09:50:00-

Ilmestynyt Puolanka-lehdessä 6.3.2002.

Puolangan Aittokylän Haaralasta lähti mökkiläinen Lauri Heikinpoika Moilanen 1889 Amerikkaan ja 1891 seurasi vaimo Anna Kaisa neljän lapsensa kera Michiganiin. Nuorin lapsista, isänsä kaima Lauri (Lassi) oli nelivuotias.
Aika oli ankea. Lassia ennen syntyneet Vappu ja Kreeta eivät kumpikaan nähneet uuden lumen tuloa. Merimaista tulleet kertomukset laivaan lähtijöistä ja unelmat vapaasti vallattavasta maasta ja työstä kaikille tekeville oli enemmän kuin mökkiläisten äänetön ponnistelu pitää nälkä ja kuolema portaan päässä.
Matka vei vaivojen jälkeen Yläjärven tuntumaan Keweenaw-niemeen, jonka amerikansuomalaiset olivat ristineet Kuparisaareksi. Seudun suomalaisten keskuspaikkoja olivat Calumet ja Hancock.
Alku Amerikan maalla oli siirtolaisille vaikeaa. Moni mies perille päästyään katsoi kalvaana - nyytyt, pelokas itkusilmäinen vaimo ja parkuvat lapset. Sisulla ja maanmiestensä avulla Lauri Heikinpoika pääsi alkuun. Sai farminsa, ja lisäansiota saattoi saada Franklinin kuparikaivoksesta. Pikku-Lassi kasvoi. Toisella kymmenellä hän pääsi apupojaksi kaivokselle ja jo puolivälissä kahtakymmentä miesten töihin. Pikku-Lassista kasvoi Iso-Luwi.

Ison Luwin muisto elää
Kuparisaaren vanhempien siirtolaisten keskuudessa elää vielä Ison-Luwin muisto. Erityisesti Mr. Lauri Lassila on tallettanut arvokasta perimätietoa ja antanut muistiinpanonsa sotkamolaisen sukulaisensa Matti Lassilan välityksellä Puolangan kirjaston kotiseutukokoelmaan. Tämän kirjoituksen tiedot ovat pääasiassa Mr. Lassilan aineistoa.
Iso-Luwi oli todellinen jättiläinen ja ansaitsee sijansa suomalaisessa ja amerikkalaisessa perinteessä ja historiassa tasavertaisena suurmiesten joukossa.
Puolankalaisen koululaisen englanninkirjassa on viisu Iso-Luwista. Sen kertosäe kuuluu:
Louie, Louie, suurin ja pisin mies kaupungin.
Hän oli korkeampi puuta ja
vahvempi kuin karhu.
Ja kuin ukkosta oli hänen nauru.
(Käännös kirjoittajan.)

Kerrotaan, että Luwin isä oli normaalikokoinen ja äiti paremminkin pieni varreltaan. Kaivostyön vuoksi äiti hoiti suurimmaksi osaksi farmin työt. Kerran hevonen ei jaksanut vetää lantaa tunkion päälle. Luwi otti hevosen pois aisoista ja veti kuorman itse. Kun Kuparisaarelle tehtiin rautatietä, otti Moilanen yhden kymmenen metriä pitkän rautatiekiskon. Kun muut menivät katsomaan, mitä hän sillä tekee, näkivät he, että Luwi väänsi kantoja ratakiskolla!
Kun Iso-Luwi oli mainin (=kaivoksen) töissä, viisi miestä eivät jaksaneet nostaa yhtä isoa hirttä paikalleen. He hakivat Luwin apuun. Luwi nosti yksin hirren, mihin viisi miestä eivät yhdessä pystyneet.
Kuparisaaren kaivoksista lienee enää toiminnassa vain yksi. Valtavat kuonavuoret Hancockin ympäristössä ovat nykyään suomalaisen työn muistomerkkejä. Kaivostyö vuosisadan alun menetelmillä ja välineillä oli raskasta ja epäterveellistä. Taistelu palkasta oli raakaa ja armotonta kaivostyöläisten ja työnantajien välillä.

Vetonaulaksi sirkukseen
Iso-Luwi työskenteli neljä vuotta Franklinin kaivoksessa. Sen jälkeen kauppakamarin omistaja F.M. Sackrider, joka piti myös hotellia, pestasi Luwin. Luwin suunnaton koko oli herättänyt hotellinomistajan huomion. Hän myi nuoren jättiläisen palveluja.
Kaksi vuotta kului Mr. Sackriderin mukana. Sitten Luwi meni Ringling Bros´-sirkuksen vetonaulaksi. Tulkaa! Nähkää! Copper Country Giant! (Kuparimaan jättiläinen!). Kaksi vuotta Luwi esiintyi sirkuksessa näyttäen jättimäistä kokoaan ja suunnattomia voimiaan.
Tällä välin Luwin isä oli kuollut, ja Iso-Luwi palasi äitinsä luo asumaan. Jonkin ajan kuluttua Luwi toimi baarin ulosheittäjänä Hancockissa. ”Kyllä siellä oltiin hiljaa, ei ollut kapakan tyhjentäjiä.” Aina suurin ja väkevin saa haastajansa.
Luwi ei koskaan tiettävästi käyttänyt voimaansa väärin. Hän ei koskaan vahingoittanut ketään haastajaansa vaan kevyesti karisti äreimmätkin yrittäjät. Harvalukuinen mutta kiitollinen on miesjoukko, joka Ison Moilasen kourista on päässyt. Kerrotaan, että hänen kouransa oli niin suuri, että miehen pää oli kuin kananmuna pivossa.

Baarimikosta farmariksi
Baarimikon toimesta Moilanen palasi farmariksi vuoden 1909 tienoilla ja hoiti tilaansa kuolemaansa asti. Hänet valittiin Hancockin rauhantuomariksi. Hänen oli myös määrä mennä Chicagon vuosittaiseen maatalousnäyttelyyn Michiganin edustajana, mutta sairastuminen aivokalvontulehdukseen mursi Kuparimaan jättiläisen. Vain viikon verran hän ehti olla St. Josephin sairaalassa.
Seuraavaa talvea hän ei enää nähnyt – Iso-Luwi kuoli 16.9.1913. Viimeisinä hetkinään hänen oli nähty lukevan Raamattua. Paikallisen lehden mukaan Luwi oli muutama viikko aikaisemmin ilmoittanut pelkonsa, ettei hän elä pitkään ja esittänyt, että 16 kantajaa veisi hänen maallisen olentonsa viimeiselle leposijalleen.
Lehti seurasi tarkoin hautajaisvalmisteluja. Kun Crawfordin hautaustoimisto tilasi 8 jalkaa ja 10,5 tuumaa pitkän arkun, luultiin tehtaalla, että tilauksessa on virhe.

Arkun päälle sementtiä
Aikanaan Iso-Luwin yleisesti uskottiin olevan maailman suurin mies. Quinnessin ennätyskirja ei häntä mainitse, mutta käsitykseni on, että Luwi kuuluu maailman kymmenen pisimmän miehen joukkoon. Pituus mitattuna kuoleman jälkeen oli 8 jalkaa 1 tuuma (246,3 cm) ja paino 400 naulaa (181,4 kg).
Mutta vielä eräs merkillinen säkeistö puolankalaisen koululaisen englanninkirjasta.

He hautasivat hänet Hancockissa
suurimpaan hautaan kaupungissa.
Ja pastori sanoi ystävällisen sanan tai kaksi.
Sitten he ottivat hänen paitansa
ja peittivät hänet multaan
ja myivät paidan pöytäliinaksi kahdelle.
(Käännös kirjoittajan).

Merkillinen säe ”ottivat hänen paitansa … ja myivät pöytäliinaksi kahdelle.” Mieleen tulevat Suuren Kirjan sanat ”Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.” (Luuk. 23:24). Ovatko säkeet runollinen ilmaus Luwin koosta? Mikä yhteys niillä on kuvaamaansa henkilöön? Ovatko ne vertauskuva tai viittaus jostakin? Vai sattuma?
Hautaustoimitus ja haudansija ovat pyhiä, samoin tietyllä tavalla myös jäämistö, ainakin omaisille. Perinne kertoo: ”Ne olisivat halunneet jättää hänet ihmisten nähtäväksi lasin alle arkkuun, mutta omaiset eivät halunneet.” Jälkeenpäin levisi huhu, että joku on ryöstänyt ruumiin. Arkku kaivettiin ylös, pantiin takaisin ja päälle valettiin sementtiä. Kuitenkin kertoja mainitsee lukeneensa jokin aika sitten, että New Yorkin museossa olisi Ison Moilasen luuranko näytteillä. Suurten miesten henkilöhistoriaan jää aina kysymyksiä vaille varmoja vastauksia.

Juttu on julkaistu aikaisemmin Puolanka-lehdessä 26.4. 1989.


Lähteet
Puolangan kirja Toim. Jorma Wilmi. Gummerus, Jyväskylä 1985.
Houghton County Historical Museum Society, Lake Linden, Michigan, USA.
Mr. Lauri Lassilan, Ashby, MA 01431, USA, kirjeet Matti Lassilalle Sotkamoon 1988-1989.
Seura-lehti n:o 8/1988
Kajaanin lehti 10.10.1913 n:o 116, sivu 2.
OK English, Study Book, toim. Hilkka Peitso, WSOY, Porvoo 1987.
Puolangan seurakunnan kirkkoherranvirasto, selvitys Lauri Moilasesta.
Puolangan kirjasto, kotiseutukokoelma.

Erkki Kontiola


Notice: Undefined variable: PHP_SELF in /home/apache/htdocs/index.php(550) : eval()'d code on line 64

Lisää kuvia uutisesta