Tonttula Joulutervehdykset Lähetä joulutervehdys

Hannan varhaisimmat joulumuistot vievät Lampelan kylälle vanhaan Sallaan
-21.12.2006 08:00:00-

86-vuotiaan Hanna Hiltusen varhaisin joulumuisto kuljettaa Venäjän puolelle jääneen Sallan Lampelan kylään. 1920-luvulla joulua vietettiin vain suuremmissa taloissa, ei pienissä mökeissä ollenkaan. Kun kylälle tuli kansakoulu 1929, koulu toi mukanaan joulun- ja muidenkin juhlienviettoperinteen.
- Muistan hyvin ensimmäisen joulujuhlan. Olin silloin pieni tyttönen. Erään ison talon pirttiin oli laitettu joulukuusi, ja siellä sain lahjaksi hakaneulapaketin, Hanna muistelee hymyssä suin.
Eräs Hannan muistikuva vie lapsuuden joulukirkkoon, jonne matkan järjesti kansakoulun opettaja. 12 kilometrin pituinen kärrytie kuljettiin hevoskyydissä. Pienessä pakkassäässä matka taittui rattoisasti.
Hanna on omaa sukuaan Siivola. Samanniminen synnyinkoti sijaitsi vaaran rinteellä, jossa kasvoi komeat viljavainiot. Pakkasherra ei ehtinyt sinne ensimmäisenä vierailemaan.
Hanna on elänyt rikkaan ja monivaiheisen elämän. Hän lähti rippikouluikäisenä vieraan töihin, jossa oppi tekemään kaikenlaista. Varhain opitut työt ovat olleet hyödyksi hänen myöhemmässä elämässään.

Muutto synnynkodista Lapajärvelle
Hanna syntyi kahdeksanlapsiseen Siivolan perheeseen. Hän on perheen kolmanneksi nuorin. Perheen vanhemmat kuolivat keuhkotautiin parin vuoden välein: isä kuoli 1927 ja äiti 1929. Myös kolme siskoa kuoli samaan tautiin.
Orvoksi jäädessään Hanna jäi vasta yhdeksänvuotias. Siitä alkoi Hannan uusi elämänvaihe, josta hän selviytyi neuvokkuudellaan.
- Veljeni perhe jäi asuttamaan synnyinkotiani, jossa sain sisarusteni kanssa asua ja olla. Usein vietin aikaani samalla kylällä asuvien enojeni ja tätieni luona. Sisarussarjastani on enää elossa minun lisäkseni nuorin veljeni, Hanna kertoi sisaruksistaan.
Sota-aikana Hanna oli parikymppinen ja joutui näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Venäläiset valloittivat vanhan Sallan 1939. Sallalaiset joutuivat lähtemään evakkoon kaksi kertaa. Ensimmäinen evakkotie 1939 vei Ylitornioon. Siellä Hanna ei ollut mukana, sillä 18 vuotta täyttäneet nuoret naiset joutuivat jäämään Sallaan.
- Hoidimme tyttöjen kanssa sallalaisten karjaa, jonka kuitenkin jouduimme sinne jättämään. Yhtenä iltana kirkko oli tulessa ja meidät komennettiin äkkiä autoihin ja karja jäi sinne, Hanna kuvailee kokemuksiaan.
Toinen sallalaisten evakkoon lähtö tuli 1944 Kokkolan seudulle, jonne Hanna oli karjankuljettajana. Karjajuna ajoi Rovaniemen ja Kemijärven välillä niin pahan kolarin, että siinä kuoli 18 lehmää. Hanna ja muut mukana olleet karjankuljettajat selviytyivät kolarista kuin ihmeen kaupalla. Kokkolassa hän oli armeijan varikolla töissä vuoden verran,  mistä hän saa veteraanieläkkeen.
Yksi Hannan muistoihin piirtynyt tapahtuma on vuodelta 1944, jolloin kotikylä Lampela ja synnyinkoti Siivola piti jättää lopullisesti itärajan taakse ja muuttaa sieltä pois. Sotamuistot ovat järkyttäviä, sillä yksi velimieskin kaatui sodassa.
Sallan kautta meni 1930-luvun alkupuolella suomalaisia Venäjälle. Muuttajien joukossa oli 1931 yksi Hannan veljistä, joka pian menehtyi Venäjällä.
- Olen myöhemmin käynyt synnyinseudullani yhden ainoan kerran parikymmentä vuotta sitten. Koko vanha Salla ja kotikylä oli poltettu ja hävitetty. Ei ollut yhtään taloa jäljellä.  
Hanna kertoi käyvänsä joka kesä kotiseudullaan Sallassa, jossa sukua asuu Lapajärven kylässä. Sinne luovutetun kylän asukkaat saivat rakentaa uuden kotikylän.
- Lapajärvi oli aivan asumatonta seutua, jonne jouduimme aivan alusta kaiken itse rakentamaan ja pellot raivaamaan.

Vihille aatonaattona 50 vuotta sitten
Hanna tapasi edesmenneen miehensä, kalpionkyläläisen Väinö Hiltusen Ruotsin puolella Jokmokin metsäkämpällä, jossa hän oli useita vuosia savottakokkina 1940- ja 1950-lukujen taitteessa.
- Kävimme vihillä Sallassa aatonaattona 1956 salaa sukulaisiltamme. Lapajärvelle rakensimme oman kodin. Pidimme siellä sikalaa, Hanna muistelee avioliittonsa ensimmäistä vuosikymmentä, jonka alkuvuosina perheeseen syntyi kaksi tytärtä, Elina ja Maija.  
- Muutimme Rinteelle Väinön kotitaloon 40 vuotta sitten, kun appivanhempani eivät jaksaneet enää pitää taloutta. Olimme kovia yrittämään: pidimme karjaa, laitoimme mustaherukkaviljelmän ja hoidimme mehiläistarhaa, Hanna kertoi elämänkulustaan Puolangalla, jossa hän on viimeiset 14 vuotta asunut Kesärannassa. Aviomies Väinö ei ehtinyt asua kirkolla kuin kymmenen kuukautta ennen kuolemaansa.
Hanna selailee Kesärannan kodissaan Koillis-Lapin lehteä kiinnostuneen näköisenä. Lehti on tärkeä side hänen entiselle synnyin- ja kotiseudulleen. Lehdestä Hanna seuraa kotiseutunsa elämänmenoa ja tapahtumia. Erityisen mieleistä luettavaa ovat serkun pojan Seppo Leinosen muistelmat ja kirjoitukset.  
Jouluna lapsuusmuistot nousevat monilla mieleen rakkaina ja herkkinä asioina. Hanna on varsin tyytyväinen menneeseen ja nykyiseen elämäänsä, vaikka joskus elämä tuntuu yksinäiseltä. Joulun hän viettää lastensa parissa.
- Jouluaatoksi menen Rinteelle Elinan perheen pariin ja joulupyhänä Maijan perheen luokse Kytömäkeen.

Yrittänyttä ei laiteta
Kovista elämän kolhuista ja kokemuksista huolimatta Hanna sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä.
- Minulla on ollut hyvä elämä, Hanna sanoo kiitollisena menneiden vuosikymmenten kirjoon.
Joskus häntä harmittaa nykyihmisten tyytymättömyys: valitetaan milloin mistäkin, koskaan ei olla tyytyväisiä.
- Yrittämällä sitä pärjää, eikä turhalla valittamisella. Kun on pakko selvitä, niin ihminen selviää. Muuta mahdollisuutta ei meillä sota-ajan kokeneilla ole ollut.
20.12.2006

Rauni Räisänen

Tonttula Joulutervehdykset Lähetä joulutervehdys