Matemaattiset aineet ja lääketieteet kiinnostavat Juuso Kanniaista
-1.6.2016 12:00:00-

Kolme lukiovuotta on takana ja iso askel on niiden myötä otettu. Juuso Kanniainen voi ruveta tähyilemään tulevaisuuteen. Kanniaiselle kolme vuotta lukiota menivät joutuin, mutta aivan uurastukseksi hän ei lukionkäyntiään kutsuisi.
- En ottanut turhaa stressiä koulunkäynnistä, vaan menin ihan rennoin rantein, Juuso Kanniainen letkauttaa.
Kirjoitukset menivät tuoreen ylioppilaan mielestä hyvin, vaikka aineet eivät niitä kaikkein helpoimpia olleetkaan.
- Kirjoitin pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian sekä historian, äidinkielen ja englannin. Mielestäni pärjäsin ihan hyvin, Kanniainen kertoo.
Kanniaisella Puolangan lukio ei ollut heti ensimmäisenä mielessä yläasteen loputtua, vaan hän haki ensiksi Kajaaniin.
- Silloin kiinnosti tuo ammattipuolen koulukin, mutta päädyin sitten lukion kannalle, sillä ylioppilastodistus antaa laajemmat mahdollisuudet jatkoa varten, Kanniainen kertoo.
Kanniainen päätyi valitsemaan Puolangan lukion käytännön syistä. Suurimpia etuja oli muun muassa se, että koulussa käyminen kotoa käsin tulee halvemmaksi ja helpommaksi.
Metsänistutustöissä menevän kesän jälkeen Juuso Kanniaisella on edessään mielenkiintoinen vuosi, sillä hän lähtee palvelemaan armeijan harmaisiin Ivaloon.
- Ajattelin, että siellä saisi sellaisen kokemuksen, mitä missään muualla ei saa, Kanniainen viittaa Ivalon sissi- ja tiedustelukoulutukseen.
Armeijavuoden jälkeen Kanniainen aikoo näillä näkymin jatkaa yliopistoon opiskelemaan. Tänä keväänä hän haki lääketieteelliseen Ouluun, mutta Kanniainen pitää vaihtoehdot avoimena myös esimerkiksi prosessi- ja ympäristötekniikan osalta.
- Lääketieteelliseen on melko haasteellinen päästä, joten haen ensi keväänä vielä uudestaan, jos onni ei nyt ole mukana, Kanniainen kertoo.
Kanniaisen ylioppilastodistus puolestaan takaa hänelle suoran opiskelupaikan ainakin prosessi- ja ympäristötekniikkan opintoihin Oulun yliopistoon.
Juuso Kanniaisen tulevaisuudensuunnitelmista enemmän 1.6. Puolanka-lehdessä.

Lauri Moilanen, kuva Sinna Karvonen