Vuosien ketjussa on monenlaisia päiviä
-22.12.2016 11:50:00-

Vilma Heikkinen on vanhempi kuin isänmaamme Suomi. Hän syntyi kesäkuun 5. päivänä 1917 ja täytti puolisen vuotta sitten 99 vuotta. Vilma asui Leipivaaran Kärnässä juhannuksesta 1935 helmikuuhun 2015. Vasta 97-vuotiaana hän muutti Tikankonttiin, jossa hän on viihtynyt tosi hyvin.
Vilman aviomies Arvi kuoli 1995. Vilma asui vailla nykyajan mukavuuksia olevassa kodissaan yksin. Hän pärjäsi kotonaan hyvin, sillä kymmenlapsisen perheen lapsista Pirkko asui naapurissa miehensä Mauno Väisäsen kanssa. He olivat tukena ja turvana samoin kuin kotipalvelun hoitajat parin viimeisen kotivuoden aikana. Pirkko pitää äidistään edelleen hyvää huolta. Hän käy katsomassa äitiään jokaisena päivänä, jos suinkin mahdollista.
- Olin sisareni kanssa omais­hoitajana, mutta oma yritys, omat kotityöt ja äitini päivittäinen hoidontarve ikävuosien karttuessa lisääntyi. Anoimme yhteistuumin äidille hoivapaikkaa ja aika nopeasti äiti sai sen. Nyt minulla on enemmän aikaa, joten en enää vain piipahda äidin luona, vaan viivyn äitini luona jonkin aikaa, Pirkko Väisänen kertoi.
Vilma on syntynyt Vihajärvellä Jylhän talossa Antti ja Alma Juntusen lapsipesueen kuopuksena. Perhekuntaan kuului kaiken kaikkiaan yhdeksän lasta, joista muut sisarukset ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen.
Vilma oli opinhaluinen. Hän halusi mennä Väyrylän kansakouluun opettaja Hanna Holopaisen oppiin. Koulunkäynti ei ollut pakollista tuohon aikaan. Vilma suoritti neljä luokkaa ja joutui kulkemaan Akanvaaran ylitse jalkaisin sulan maan aikana ja hiihtäen talvikelillä. Matkaa kertyi seitsemisen kilometriä, joten koulumatka oli kovilla pakkasilla haasteellinen. Välillä Vilma oli myös asuntolassa.
Vilma oli nuoruusaikansa kotonaan ja teki naisten töitä kaverina iäkkäälle äidilleen. Vanhemmat sisarukset olivat jo löytäneet paikkansa maailmalta, joten kotona tarvittiin apuvoimia.
Vilma tutustui aviomieheensä Arvi Heikkiseen nuorten menoissa, ja perhe asui Leipivaaralla Arvin kotona. Pariskunta rakensi uuden talon 1950-luvun puolivälissä entisen viereen.
Vilman vanhimmat muistikuvat jouluista ajoittuvat 1920-luvun puolivälin paikkeille. Hän muistaa pirttiin haetun joulukuusen ja laitetun siihen koristeiksi kynttilöiden ja suomenlippujen lisäksi sitä, mitä sattui olemaan kuten koristeellisia karkkipapereita.
Vilma Heikkisen elämästä enemmän 20.12. Puolanka-lehdessä.

Rauni Räisänen